Seuran esittely

1800-luvun lopulla oli Tampereella harrastettu jonkin verran uintia pienissä uimahuoneissa, joita kaupungin rannoilla oli yleiseen käyttöön tarkoitettuna kolme kappaletta. Moraalisäännöt olivat tuohon aikaan kuitenkin varsin tiukat – vastakkaisen sukupuolen silmien eteen ei kerta kaikkiaan voinut ilmestyä niinkin paljastavassa vaatekappaleessa kuin uima-asussa – ja rajoittivat mahdollisuuksia uinnin harrastamiseen. Myös veden ja hukkumisen pelko ja sitä kautta uimataidottomuus oli yleistä; uimataidon oppimisen kannalta oivallisessa iässä olevia nuoria ei hukkumisvaaran pelossa päästetty lainkaan veteen. Vuoden 1904 kesä – lieneekö ollut poikkeuksellisen helteinen – antoi kuitenkin merkkejä siitä, että kiinnostusta uintiin kaupungista olisi löytymässä ja alkutalveen mennessä oltiin päästy jo niin pitkälle, että kutsu uimaseuran perustavaan kokoukseen komeili Aamulehdessä. Ilmoitus oli tuloksekas, tilaisuuteen saapui runsaasti innostunutta uimarijoukkoa - kokouksessa todettiin jäsenluvun nousevan yli neljänkymmenen - ja kokouksen tuloksena perustettiin Tampereen ”uimaseura” 6. päivänä marraskuuta 1904.

Toiminnan käynnistyessä Tampereen kaupunki luovutti uimaseuran käyttöön Mustanlahden uimahuoneen ja seuraavana vuonna vielä Pyhäjärven rannalla sijaitsevan uimahuoneen naisjaoston toimintaa varten. Alkuvuosina seuran tärkeimpänä tehtävänä oli valistustoiminta ja uimakoulujen järjestäminen. Uimakoulujen oppilasmäärä kohosi kuitenkin nopeasti ja tungos uimahuoneilla alkoi olla vaarallisen kovaa. Seuran puuhamiehet ja –naiset kovistelivat kaupungin päätöksentekijöitä varsin tuloksekkaasti, sillä jo keväällä 1908 valmistui Palomäen rantaan uimalaitos, joka oli Tampereen Uimaseuran toiminnan keskuksena yli viidenkymmenen vuoden ajan – aina purkamiseen asti talvella 1963. Liki yhtä kauan eli viidenkymmenen vuoden ajan oli myös uimahalli ollut uimarien ikuinen haave, monille toteutumaton. Vuonna 1953 Tampereen kaupunki kuitenkin pani toimeen uimahallin suunnittelukilpailun ja uuden, upean Pyynikin uimahallin vihkiäisiä vietettiin 5.1.1957. Halli toimii edelleen TaUSin nuorten uimarien harjoituspaikkana, mutta on arvokkaasti vanhentuneena suuren remontin kynnyksellä ja sulkee ovensa muutamaksi vuodeksi todennäköisesti vuoden 2006 loppupuolella. Uimaseurojen tärkeänä tehtävänä on aina ollut uinnin opettaminen ja valistustyö uintitaidon tärkeydestä. Tämä on ollut johtavana periaatteena myös Tampereen Uimaseurassa koko sen satavuotisen toiminnan ajan. Uimakoulujen suosio onkin pysynyt vuodesta toiseen vankkumattomana.

Pelkkä uimataidon hankkiminen ei tietenkään etenkään salskeille nuorille miehille riittänyt, vaan kilpailuvietti ajoi myös testaamaan omaa kuntoa ja nopeutta kilpailuissa. Alkuvuosien kilpailuista ei kuitenkaan tilastotietoja löydy, sillä uimahuoneista puuttuivat mitatut radat ja kisoja pidettiin vain ”tuosta tuonne” –matkoilla. Vuosi 1908 oli käänteentekevä kilpauintiharrastukselle – Palomäen uintilaitoksen valmistuttua voitiin kilpailuja järjestää mitatuilla matkoilla. Seuran menestys kilpauinnissa juontaakin juurensa jo viime vuosisadan alkupuolelle, jolloin mm. Regina Karl ja V. Lindgren edustivat Suomea Tukholman Olympialaisissa 1912 ja Vilho Viklund Pariisin Olympialaisissa 1924. Vahvoina lajeina vuosisadan puoleenväliin asti olivat myös vesipallo ja uimahypyt. 1960-luvulla seuran uimarit saavuttivat useita Pohjoismaiden mestaruuksia. Kansallisella tasolla kohokohtia todistettiin mm. vuosina 1975-79, jolloin TaUS voitti viidesti peräkkäin parhaana seurana Suomen Mestaruuskilpailujen tavoitellun ja himoitun Kalevan maljan.

Lähde: Tampereen Uimaseura 100 vuotta –juhlajulkaisu, Matti Pellinen